26.11.2011

Ensimmäinen sprintti takana

Eka neljän viikon Scrum-sprintti sujui paremmin kuin odotimme: kumpikin tiimi saavutti tavoitteensa, vaikka tarinoiden valinta ja pilkkominen ei mennytkään vielä ihan putkeen. Kehittäjät taisivat puhua tuotteen ominaisuuksista ja teknisistä ratkaisuista tämän kuukauden aikana enemmän kuin parin aiemman vuoden aikana yhteensä. Osa porukasta koki kuitenkin päivittäisen tehtävien läpikäynnin mikromanageeraukseksi ja tiimin itseorganisoituvan toimintatavan kaoottiseksi, ja tavat ovat selvästi vasta muotoutumassa: esimerkiksi Definition of Done oli tässä sprintissä vielä pikemminkin vanhan projektiorganisaation Scrum-tiimeille laatima tarkistuslista kuin tiimien omistama dokumentti.

Tarina on vasta alussa ja rotkokin ylitettävänä alkuinnostuksen jälkeen. Ensi kerralla muutama sana Scrumista ja lääkintälaitteiden kehityksessä vaadittavasta jäljitettävyydestä.

7.11.2011

Ensikosketukseni Scrumiin

”Scrum = Variation of Evolutionary Delivery + some additional practices.” Näin tyhjentävästi analysoin Scrumin esityksessäni Äyritien ohjelmistoryhmälle elokuussa 2002.

Olin tavannut edellisessä työpaikassani Tom Gilbin, Obi-Wan Kenobia muistuttavan vaatimustenhallintagurun, ja tutustunut tämän Evolutionary Delivery -malliin, joka oli jonkinlainen ketterien menetelmien kantamuoto jo 1970–1980-luvulla. Kun sitten selailin Schwaberin ja Beedlen kirjaa Agile Software Development with Scrum, ihmettelin, mitä uutta tässä nyt oikein oli Evo-malliin verrattuna. Vasta paljon myöhemmin aloin ajatella, että inkrementaalinen ohjelmistokehitys taitaa vaatia toimiakseen juuri jonkinlaiset fiksut tiimikäytännöt. Ihmettelen silti vieläkin, miksei Gilbiä mainittu tuon Scrum-kirjan lähdeluettelossa.

Miksi aloimme siirtyä inkrementaaliseen ohjelmistokehitykseen vasta tänä vuonna? Olin kai laiska kärsivällinen enkä halunnut yrittää puskea mallia käyttöön ylhäältä annettuna vaan odottaa ensin kriittisen massan syntymistä kehittäjien joukossa. Lisäksi Philipsissä oli käynnissä aikaa ja energiaa vienyt CMM- ja CMMI-pohjainen prosessinkehityshanke. Mutta parempi myöhään!

Ensi kerralla vaikutelmia ensimmäisestä sprintistämme, joka päättyy parin viikon kuluttua.

20.9.2011

Vanhakin nyt ketteröityy

Huomaan, etten ole kirjoittanut aikoihin ohjelmistotuotannosta, mutta tänä syksynä kertyy kerrottavaa. Kyllästyimme nimittäin keväällä ohjelmistoprojektiemme lopussa olleeseen stabilointihässäkkävaiheeseen ja mietimme, millä siitä pääsisi eroon. Oikealta lääkkeeltä vaikutti iteratiivinen ja inkrementaalinen ohjelmistokehitys, jossa hässäkät jaetaan pieniksi palasiksi matkan varrelle eikä julkaisukelpoisesta laadusta koskaan erkaannuta liian kauaksi.

Kesän aikana päätimme sitten nauttia seuraavassa projektissamme Scrumia suoraan purkista. Monen yrityksen Scrum-toteutus näyttää karahtaneen siihen, että mallista on otettu vain omassa firmassa helpoiten toteutettavat osat (esimerkiksi niin, että tuotteen omistajan roolia ei ole hoitanut yksi ihminen vaan sama komitea kuin ennenkin), mutta me päätimme lähteä liikkeelle ihan oppikirjatoteutuksella. Oman pikantin lisänsä tuovat lääkintälaitteen jäljitettävyysvaatimukset ja IEC 62304 -standardi, mutta oikeastaan niiden noudattaminen on monin osin helpompaa, kun projektin lopussa tapahtunut kiireinen dokumentointityö jakautuu tasaisemmin koko projektin ajalle. Veikkaan, että suurin haaste on vanhojen rakenteiden ja ajattelutapojen muuttaminen kuten missä tahansa muussakin ketteriin menetelmiin siirtyvässä yrityksessä.

En ole itse mukana Scrum-tiimissä, vaan roolini on enemmänkin sponsorin, mutta kerron silloin tällöin kokemuksiamme tässä blogissa. Tiimit on muodostettu, ensimmäiset pokerit pelattu Tukholmasta tilatuilla korttipakoilla ja Sonalleve MR-HIFU -ohjelmiston työlista hahmottunut, mutta ensimmäinen sprintti on vielä edessä. Mielenkiintoinen syksy tulossa!

20.1.2011

Oulunkylän kirjasto uudistui

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kävin Oulunkylän kirjastossa remontin jälkeen. Kirjojen määrä on kai puolitettu, ja tilalle on kannettu matalia designhyllyjä, oleskeluryhmiä ja videopelejä. Vanhassa kirjastossa oli tämmöisen keski-ikäisen lukijan mukava samoilla kaikessa rauhassa korkeiden hyllyjen välissä kirjanselkämyksiä pää kallellaan tiiraillen, mutta tästä monitoimitilasta tulee heti kiire pois, ennen kuin joutuu nuorison pilkan kohteeksi.

Kyllä ei ainakaan Rikhardinkadun kirjastoon pidä päästää uudistajia mellastamaan.

Ps. Toki pipopäilläkin pitää olla joku vetelehtimispaikka, etteivät tee pahojaan kadulla.