Läskisoosi ja lisuke

Tänään Philipsin lihapatojen ääressä intouduin muistelemaan opiskeluaikojeni Vallila Gourmet’ta ja sen koodinimijärjestelmää:

• läskisoosi + ananas = havaijinpata
• läskisoosi + luumu = kalifornianpata
  
• läskisoosi + paprika = unkarinpata
• läskisoosi + suolakurkku = venäjänpata (tunnettiin myös nimellä Neuvosto-Venäjän pata)

Olikohan niitä vielä muita? Tämän ovelan systeemin avulla voitiin tarjota valepukuista läskisoosia vaikka joka viikko. Ruokalistaa piristivät klassiset leikkeet: herkkusienileike eli herkkusienikeitossa kelluva sikasäilykeviipale sekä erehdyttävästi hapankorppua muistuttava sveitsinleike. Opiskelijaruokaloiden anti tietysti vaihteli muutenkin, mutta Vallilan ruokalasta tehtiin muistaakseni pari virallista valitustakin.

Millaisia herkkuja yliopistoruokalat nykyään tarjoavat? Juustoiivarikin taisi kadota Porthaniasta jo minun aikanani. Pitäisi käydä joskus maistamassa.

Friteeratut banaanit ja jäätelö

Illastimme eilen työpaikan kiinalaisten vieraiden kanssa Ravintola Chinassa. Jälkiruoaksi tarjottiin tietenkin friteerattuja banaaneja ja jäätelöä. Aloimme arvailla, missä ja milloin tämä Suomen kiinalaisravintoloiden standardijälkiruoka on keksitty. Kiinassa ruokalaji on tuntematon, eivätkä makeat jälkiruoat ole muutenkaan oikein kuuluneet sikäläiseen kulttuuriin. Ehdimme pohdiskeluissamme jo Pohjois-Amerikan chinatowneihin, mutta kotona pienellä haeskelulla selvisi, että Kiinan eteläpuolella herkutellaan friteeratuilla banaaneilla, jotka tunnetaan malaijinkielisellä nimellä pisang goreng.

Olisikohan tämä jälkiruoka sitten alun perin ollut kiinalais-malesialaisten tai -indonesialaisten ravintoloiden ruokalistoilla? Ja milloin jäätelöpallo ilmestyi mukaan annokseen? Friteerattujen banaanien historia odottaa kirjoittajaansa.