Vihreän vyön metsästys

Olen viime aikoina tutkaillut Lean Six Sigmaa, jonka käyttö on laajentunut muualla firmassamme. Tämä menetelmähän on yhdistelmä japanilaislähtöistä lean-ajattelua sekä Motorolan ja GE:n kehittämää Six Sigmaa. Sillä pyritään parantamaan yrityksen toiminnan nopeutta ja lopputulosten tasalaatuisuutta, ja   loppujen lopuksi tietenkin myös asiakkaan ja osakkeenomistajan tyytyväisyyttä.

Onko kenelläkään kokemuksia Six Sigman käyttämisestä tuotekehityksessä? Oma vihreä vyöni on vielä hankkimatta, mutta pienen itseopiskelun perusteella näyttää siltä, että tämän menetelmän lean-osuutta on helpompi soveltaa tuotekehitykseen, esimerkiksi Scrum-tiimien työnkulun nopeutukseen. Six Sigmassa on iso työkalupakki erilaisia matemaattisia menetelmiä, mutta miten moni niistä sopii muuhun kuin tuotannon tehostamiseen?

Kaikki parannusmenetelmät ovat oikeastaan jonkin pelon torjuntaa. Mitä menetelmän valinta kertoo valitsijasta?

• CMMI vs. kaaos ja epärationaalisuus
• Lean vs. tuottamaton ajankäyttö
• Six Sigma vs. hutilointi
• Scrum vs. väärien asioiden tekeminen ja yhteistyön puute

My Excellency

How did Scrum affect different aspects of the project?

Vaihdoin maanantaina toimenkuvaa ja titteliä: melkein yhdentoista vuoden rupeama ohjelmistokehityspäällikkönä on ohi, ja keskityn nyt yksikkömme tuotekehityksen parantamiseen. (Mitä hieman koominen titteli R&D Excellence Manager voisi olla suomeksi?) Nyt pitää vain hillitä intoaan ja miettiä suurempia linjoja eikä vain syöksyä heti yksittäisten parannuskohteiden kimppuun.

Vantaan-yksikkömme on nyt muuttumassa nopeasti, kun kasvamme ja kehitämme Sonalleve MR-HIFU -tuotteen rinnalle uutta liiketoimintaa. Kaksi ohjelmistokehitystiimiämme on käyttänyt Scrumia vuoden ajan, ja kokemukset ovat olleet enimmäkseen myönteisiä: ensimmäisen projektin jälkeen kukaan ei olisi halunnut palata vanhaan toimintatapaan, vaikka Scrumin päivärytmi onkin välillä tuntunut liian intensiiviseltä vanhaan viikkopalaverikäytäntöön verrattuna. Nyt pääsen tarkastelemaan koko tuotekehityksen toimintatapoja ja miettimään niiden parantamista. Mielenkiintoisia aikoja edessä!

Scrum ja jäljitettävyys

Jäljitettävyys vaatimuksista versionhallintaan

Lupasin kirjoittaa Scrumin taipumisesta lääkintälaitteiden kehittämisessä vaadittavaan jäljitettävyyteen. Meillä on oltava vaatimustenhallinta-, riskinhallinta-, muutoksenhallinta-, versionhallinta- ja testauskäytännöt, joiden tuotokset on linkitettävä toisiinsa standardien ja viranomaisvaatimusten mukaisesti. Tärkeimmät jäljitettävyystyökalumme ovat DOORS, ClearQuest ja Subversion.

Kuvittelin tässä aiheessa olevan enemmän pureskeltavaa, mutta oikeastaan Scrum ei ole toistaiseksi muuttanut jäljitettävyysketjujamme miksikään, vaan vain tuonut niiden hallintaan uutta selkeyttä: vaatimuksia on päivitettävä sprintin tehtävälistan mukaan, ja ketjujen on oltava kunnossa joka sprintissä. Scrumin teemat ja käyttäjätarinatkin mäppäytyivät aika mukavasti vanhan muutostietokantamme kaksitasoiseen rakenteeseen.

Isoin haaste puhtaalle iteratiivisuudelle tuntuu olevan lääkintälaitealan mallien mukainen lopullisen tuotteen testaus. Sprinttien aikana testaamme tietenkin kaikki muutokset, mutta hankkeissamme on käytännössä pakko olla erillinen julkaisusprintti, jonka aikana periaatteessa julkaisuvalmis tuote käy vielä läpi kattavan regressiotestauksen. Onkohan kukaan lukijoistani (sikäli kuin teitä on :) löytänyt tähän kevyitä ratkaisuja? Testauksen automatisointi voi tietysti keventää taakkaa, mutta kaikkea emme pysty automatisoimaan.

Ensimmäinen sprintti takana

Eka neljän viikon Scrum-sprintti sujui paremmin kuin odotimme: kumpikin tiimi saavutti tavoitteensa, vaikka tarinoiden valinta ja pilkkominen ei mennytkään vielä ihan putkeen. Kehittäjät taisivat puhua tuotteen ominaisuuksista ja teknisistä ratkaisuista tämän kuukauden aikana enemmän kuin parin aiemman vuoden aikana yhteensä. Osa porukasta koki kuitenkin päivittäisen tehtävien läpikäynnin mikromanageeraukseksi ja tiimin itseorganisoituvan toimintatavan kaoottiseksi, ja tavat ovat selvästi vasta muotoutumassa: esimerkiksi Definition of Done oli tässä sprintissä vielä pikemminkin vanhan projektiorganisaation Scrum-tiimeille laatima tarkistuslista kuin tiimien omistama dokumentti.

Tarina on vasta alussa ja rotkokin ylitettävänä alkuinnostuksen jälkeen. Ensi kerralla muutama sana Scrumista ja lääkintälaitteiden kehityksessä vaadittavasta jäljitettävyydestä.

Ensikosketukseni Scrumiin

”Scrum = Variation of Evolutionary Delivery + some additional practices.” Näin tyhjentävästi analysoin Scrumin esityksessäni Äyritien ohjelmistoryhmälle elokuussa 2002.

Olin tavannut edellisessä työpaikassani Tom Gilbin, Obi-Wan Kenobia muistuttavan vaatimustenhallintagurun, ja tutustunut tämän Evolutionary Delivery -malliin, joka oli jonkinlainen ketterien menetelmien kantamuoto jo 1970–1980-luvulla. Kun sitten selailin Schwaberin ja Beedlen kirjaa Agile Software Development with Scrum, ihmettelin, mitä uutta tässä nyt oikein oli Evo-malliin verrattuna. Vasta paljon myöhemmin aloin ajatella, että inkrementaalinen ohjelmistokehitys taitaa vaatia toimiakseen juuri jonkinlaiset fiksut tiimikäytännöt. Ihmettelen silti vieläkin, miksei Gilbiä mainittu tuon Scrum-kirjan lähdeluettelossa.

Miksi aloimme siirtyä inkrementaaliseen ohjelmistokehitykseen vasta tänä vuonna? Olin kai laiska kärsivällinen enkä halunnut yrittää puskea mallia käyttöön ylhäältä annettuna vaan odottaa ensin kriittisen massan syntymistä kehittäjien joukossa. Lisäksi Philipsissä oli käynnissä aikaa ja energiaa vienyt CMM- ja CMMI-pohjainen prosessinkehityshanke. Mutta parempi myöhään!

Ensi kerralla vaikutelmia ensimmäisestä sprintistämme, joka päättyy parin viikon kuluttua.

Vanhakin nyt ketteröityy

Huomaan, etten ole kirjoittanut aikoihin ohjelmistotuotannosta, mutta tänä syksynä kertyy kerrottavaa. Kyllästyimme nimittäin keväällä ohjelmistoprojektiemme lopussa olleeseen stabilointihässäkkävaiheeseen ja mietimme, millä siitä pääsisi eroon. Oikealta lääkkeeltä vaikutti iteratiivinen ja inkrementaalinen ohjelmistokehitys, jossa hässäkät jaetaan pieniksi palasiksi matkan varrelle eikä julkaisukelpoisesta laadusta koskaan erkaannuta liian kauaksi.

Kesän aikana päätimme sitten nauttia seuraavassa projektissamme Scrumia suoraan purkista. Monen yrityksen Scrum-toteutus näyttää karahtaneen siihen, että mallista on otettu vain omassa firmassa helpoiten toteutettavat osat (esimerkiksi niin, että tuotteen omistajan roolia ei ole hoitanut yksi ihminen vaan sama komitea kuin ennenkin), mutta me päätimme lähteä liikkeelle ihan oppikirjatoteutuksella. Oman pikantin lisänsä tuovat lääkintälaitteen jäljitettävyysvaatimukset ja IEC 62304 -standardi, mutta oikeastaan niiden noudattaminen on monin osin helpompaa, kun projektin lopussa tapahtunut kiireinen dokumentointityö jakautuu tasaisemmin koko projektin ajalle. Veikkaan, että suurin haaste on vanhojen rakenteiden ja ajattelutapojen muuttaminen kuten missä tahansa muussakin ketteriin menetelmiin siirtyvässä yrityksessä.

En ole itse mukana Scrum-tiimissä, vaan roolini on enemmänkin sponsorin, mutta kerron silloin tällöin kokemuksiamme tässä blogissa. Tiimit on muodostettu, ensimmäiset pokerit pelattu Tukholmasta tilatuilla korttipakoilla ja Sonalleve MR-HIFU -ohjelmiston työlista hahmottunut, mutta ensimmäinen sprintti on vielä edessä. Mielenkiintoinen syksy tulossa!