Ensikosketukseni Scrumiin

”Scrum = Variation of Evolutionary Delivery + some additional practices.” Näin tyhjentävästi analysoin Scrumin esityksessäni Äyritien ohjelmistoryhmälle elokuussa 2002.

Olin tavannut edellisessä työpaikassani Tom Gilbin, Obi-Wan Kenobia muistuttavan vaatimustenhallintagurun, ja tutustunut tämän Evolutionary Delivery -malliin, joka oli jonkinlainen ketterien menetelmien kantamuoto jo 1970–1980-luvulla. Kun sitten selailin Schwaberin ja Beedlen kirjaa Agile Software Development with Scrum, ihmettelin, mitä uutta tässä nyt oikein oli Evo-malliin verrattuna. Vasta paljon myöhemmin aloin ajatella, että inkrementaalinen ohjelmistokehitys taitaa vaatia toimiakseen juuri jonkinlaiset fiksut tiimikäytännöt. Ihmettelen silti vieläkin, miksei Gilbiä mainittu tuon Scrum-kirjan lähdeluettelossa.

Miksi aloimme siirtyä inkrementaaliseen ohjelmistokehitykseen vasta tänä vuonna? Olin kai laiska kärsivällinen enkä halunnut yrittää puskea mallia käyttöön ylhäältä annettuna vaan odottaa ensin kriittisen massan syntymistä kehittäjien joukossa. Lisäksi Philipsissä oli käynnissä aikaa ja energiaa vienyt CMM- ja CMMI-pohjainen prosessinkehityshanke. Mutta parempi myöhään!

Ensi kerralla vaikutelmia ensimmäisestä sprintistämme, joka päättyy parin viikon kuluttua.